Logon teettäminen voi tuntua mahdottomalta tehtävältä, kun potentiaalisia suunnittelijoita on tarjolla pilvin pimein. Ja kun on paljon suunnittelijoita, hintojakin on laidasta laitaan. Jotta valitseminen olisi edes vähän helpompaa, nostan esiin muutaman hinnoitteluun vaikuttavan tekijän.
Mikä logo?
Logo koostuu liikemerkistä ja logotyypistä. Liikemerkki on kuvallinen ikoni tai symboli ja logotyyppi yrityksen nimen tiettyyn fonttiin perustuva kirjoitustapa. Usein – varsinkin, kun yritys on vakiinnuttanut asemansa markkinoilla – käytetään pelkkää liikemerkkiä tai logotyyppiä. Logoa voidaan siis pitää kattokäsitteenä erilaisille yrityksen identiteetin visuaalisen ilmaisun tavoille. Logon yhteyteen voidaan liittää myös slogan.
Logon suunnittelussa kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että se sisältää sekä liikemerkin että logotyypin. Tällöin logon käyttö on joustavampaa: se voidaan purkaa osiin ja käyttää tilanteesta riippuen joko liikemerkkiä tai logotyyppiä. Kaikki mahdolliset käyttötarkoitukset onkin suositeltavaa miettiä valmiiksi.
Kuten sanottu, logon tulee ilmentää yrityksen identiteettiä. Suunnittelussa on otettava huomioon yrityksen
- ydintoiminta ja arvot: viestiikö logo siitä, millä toimialalla yritys operoi ja minkälaiset arvot ohjaavat sen toimintaa?
- kohderyhmä: vetoaako logo (potentiaalisiin) asiakkaisiin?
- kilpailijat: erottuuko yrityksen logo (edukseen) kilpailijoiden vastaavista?
Näihin kysymyksiin on todennäköisesti jo ainakin osittain vastattu, jos asiakkaalla on käytössään graafinen ohjeisto tai brändimanuaali*. Kun logoa aletaan suunnitella, keskeistä onkin selvittää, onko yrityksellä olemassa jonkinlaiset visuaaliset linjaukset esimerkiksi värien ja typografian suhteen. Suunnittelussa saadaan otettua aimo harppaus eteenpäin, jos suuntaviivat ovat valmiiksi tiedossa. Jos graafista ohjeistoa ei ole, suunnittelija ryhtyy kartoittamaan asiakkaan liiketoimintaa ja sen ympäristöä. Asiakkaalla voi toki olla pitkälle mietittyjä luonnoksia, mutta siinäkin tapauksessa suunnittelijan on arvioitava, saako luonnosten pohjalta suunniteltua asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla palvelevan logon.
Johtopäätös 1: ajatteleminenkin on työtä
Olivat lähtökohdat mitkä tahansa, logo ei synny silmänräpäyksessä tai kynää heilauttamalla. Itse piirtäminen saattaa käydä sutjakasti, mutta sitä edeltää yleensä ajatus- ja tutkimustyö. Tällä luodaan perusta sille, että uniikilla yrityksellä on myös uniikki logo. Jos tuo ”näkymätön” työn osa leikataan laskusta pois, loppusumma on ehkä erittäin kukkaroystävällinen, mutta lopputulos todennäköisesti geneerinen ja massaan hukkuva.
Graafisen suunnittelijan kohdalle harvoin sattuu tilannetta, jossa molemmat osapuolet – siis asiakas ja suunnittelija – olisivat kertalaakista tyytyväisiä lopputulokseen. Parasta jälkeä syntyykin testaamalla ja hiomalla logoa yhdessä asiakkaan kanssa. Vedoskierroksiin kuluu aikaa, ja aika on rahaa, mutta huolella työstetty logo lämmittää mieltä todennäköisemmin pidempään kuin kiireessä palautteesta piittaamatta hutaistu kuvatus.
Johtopäätös 2: viestintä on asiakaspalvelua
Viestintä ja ajatustenvaihto asiakkaan kanssa on asiakaspalvelua. Suunnittelija tekee logon asiakkaalle, ei itselleen, ja siksi vuorovaikutuksella on keskeinen rooli suunnitteluprosessissa. Voihan logon tietysti pyöräyttää ilmaisella generaattorilla, mutta se ei tarjoa asiantuntijan näkökulmaa. Hyvin tehty logo voi parhaassa tapauksessa boostata brändiä ja lisätä myyntiä. Toisaalta kerralla kuntoon saatettuna se myös minimoi säätämisen tarvetta (eli turhia kustannuksia) tulevaisuudessa.
Skannattu lyijykynäpiirros voi olla ihan kiva katsella, mutta logoksi sellaista ei voi kutsua. Ammattilaissuunnittelijalla on käytössään työhön soveltuvat ohjelmat, joita hän myös osaa käyttää. Järkevintä on suunnitella logo vektorimuotoon, eli sitä voi skaalata mielin määrin laadun heikkenemättä. Vektorilogo soveltuu painotöihin, kun taas bittikarttaversiota voidaan käyttää sähköisessä ympäristössä, kuten verkkosivuilla. Vektorissa ja bittikartassa käytetään eri väritiloja, joten eri käyttötarkoituksiin soveltuvien logotiedostojen lisäksi tulisi toimittaa vähintään CMYK- ja RGB-värimääritykset.
Johtopäätös 3: jpg:llä ei pitkälle pötkitä
Jos suunnittelija lyö työlleen halvan hintalapun, riskinä on, että logo askarrellaan miten sattuu huomioimatta kaikkia niitä käyttötarkoituksia, joihin sen pitää taipua. Yhteistyöhön ei kannata ryhtyä, ellei diiliin sisälly logopaketti vektori- ja bittikarttalogoineen sekä värimäärityksineen unohtamatta logon
Suunnittelutyön hinta heijastelee suunnittelijan arvostusta ja varmuutta omaa työtään kohtaan. Ammattitaitonsa ja suunnittelun vaatimukset tiedostava suunnittelija ei ehkä päästä asiakasta halvalla, mutta ei myöskään laske käsistään sekundaa.
*Jos ei ole, kannattaa harkita sellaisen teettämistä. Logo kun on vain osa yrityksen visuaalista ilmettä, vaikkakin tärkeä sellainen.
Kirjoittajana Kopio Niinin graafinen suunnittelija Kia Hakala.
