Skip to content

Takaisin

Lyhyt oppimäärä fonteista

Kun käytössä oli vain kynä ja paperi, loimme käsialoilla fontteja itse. Painotekniikan kehittyminen vei typografian uudelle tasolle, ja tietotekniikka on mahdollistanut fonttikirjon räjähdysmäisen kasvun. Valinnanvaraa on siis paljon, mutta mistä lähteä liikkeelle? Tässä vinkkejä, joilla pääset oikealla polulle fonttiviidakossa.

Lyhyt esittely kirjasintyypeistä

Kirjasintyyppi eli fontti muodostuu kirjasinperheestä, joka sisältää yhden tai useampia leikkauksia, kuten lihavointi, kursivointi ja kavennus. Kirjasintyypeistä yleisimmät ovat päätteelliset antiikvat (serif) ja päätteettömät groteskit (sans serif). Antiikvoissa on ohuet kirjainpäätteet, jotka ovat ikään kuin jalustana kirjaimille ja jotka auttavat hahmottamaan painetun tekstin rivitystä ja helpottavat lukemista. Kirjainten osissa on paksuuseroja ja niiden perusmuoto on soikio. Klassinen esimerkki antiikvakirjasimesta on Times New Roman.

Groteskeissa ei vastaavia päätteitä ole. Kirjainten muoto on usein pyöreä, eikä kirjainten välillä ole paksuuseroja. Päätteettömät kirjasimet ovat suosittuja (ja suositeltavia) nettisivuilla, sillä niiden luettavuus on usein parempi kuin päätteellisten kirjasinten. Suosittu groteski kirjasintyyppi on Arial. Näiden kahden lisäksi kirjasinluokkia ovat mm. goottilaiset, egyptiennet ja scriptit.

Nykyään on myös erittäin suosittua käyttää vapaamuotoisia ja kokeellisia fontteja, joissa usein hylätään klassiset typografian säännöt.

“Tiesitkö että…

Myös merkit ja kuvat voivat olla kirjasintyyppejä.”

Miten yhdistellä fontteja?

Oikeanlaisella fonttivalinnalla tekstisisältöönkin saadaan enemmän merkitystä. Tyylikäs, helposti luettava fontti antaa asiallisen vaikutelman, kun taas käsialafontilla voidaan tuoda leikkimielistä ilmettä vaikkapa syntymäpäiväkutsuun. Kaikkea tekstiä ei tarvitse kirjoittaa samalla fontilla, vaan eri tyylejä yhdistelemällä saa aikaan ilmeikkäitä ja kontrastisia kokonaisuuksia. Fonttien kanssa ei kuitenkaan kannata liioitella, vaan yleinen ohjeistus on, että samassa yhteydessä tulisi käyttää korkeintaan kahdesta kolmeen eri fonttia, mikäli haluaa säilyttää yhtenäisen ilmeen. Kolmen fontin ohjeistus toimii erityisen hyvin silloin, kun teksti sisältää otsikon, ingressin ja leipätekstin.

Otsikot

Otsikko on visuaalinen elementti, joten otsikoiden kanssa voi hieman jopa hurjastella ja käyttää fonttia, joka herättää huomiota.

Ingressit

Ingressi on johdanto ja toimii leipätekstin esipuheena. Ingressissä käytetään usein leipätekstiä vahvempaa fonttia tai leikkausta, mutta se on hillitympi kuin otsikko.

Leipätekstit

Varsinaista leipätekstiä on usein raskas lukea, jos siinä on käytetty koukeroista tai todella paksua kirjasintyyppiä. Leipätekstiksi tulisikin valita fontti, joka on selkeä eikä vie liikaa huomiota asiasisällöstä, vaan tukee sitä. Etenkin digitaalisessa mediassa on suositeltavaa, että leipäteksti on mahdollisimman selkeä, jotta teksti säilyy helppolukuisena, vaikka näytön tarkkuus ei olisi täysi optimaalinen.

 

”Kielletyt” fontit

Vaikka fonttien kanssa saa hieman hassutellakin, on muutamia kirjoittamattomia sääntöjä, joiden rikkominen aiheuttaa paheksuntaa erityisesti graafisen alan ammattilaisissa.

Legendaarinen Comic Sans

Comic Sans suunniteltiin näyttämään käsin tekstaukselta. Comic Sansilla haluttiin luoda Times New Romania vähemmän vakava ilme. Siitä tuli Microsoftin vakiokirjasin Windows 95:n Plus!-lisäpaketin ja Windows 95 OEM-versioiden myötä. Comic Sans on suosittu, mutta se on myös erittäin vihattu fonttivalinta, ja sen kieltämiseksi on jopa perustettu kansanliikkeitä. Comic Sansilla kirjoitettua tekstiä onkin monen vaikea ottaa vakavasti, eikä Comic Sansia käyttävän viestijän kannata odottaa saavaansa viestiinsä muuta vastausta kuin kiellon olla käyttämästä kyseistä fonttia koskaan uudelleen.

Muita karsastettuja tyylivalintoja

Moni haluaa tuoda viestiinsä persoonallista tuntua valitsemalla fontin, joka näyttää käsinkirjoitetulta. Tämä voi usein toimia, etenkin, kun saatavilla on laaja kirjo erilaisia käsialafontteja. Käytössä kuluneita kannattaa kuitenkin välttää, tai ainakin käyttää erityisen harkiten. Brush Script, Blackadder ja muutamat muut antavat helposti suttuisen ja jopa ajastaan jälkeenjääneen vaikutelman. Suurin ”synti” on valita jokin aiemmin mainituista kielletyistä fonteista ja käyttää niitä kirjoittaen kaiken SUURAAKKOSIA käyttäen. Lopputulos on lähes väistämättä epäharmoninen ja tökerö.

 

Mistä fontin voi hankkia?

Fontit ovat immateriaalista aineistoa ja ne ovat suojattu tekijänoikeuslailla. Maksullisissa fonteissa lisenssi on yleensä tiukasti rajattu. Lisenssi voi esimerkiksi sallia fontin asennuksen vain yhdelle tietokoneelle, eikä lisenssi sisällä oikeutta käyttää fonttia webjulkaisuissa. Lisenssi voi kieltää fontin luovuttamisen esimerkiksi alihankkijalle tai painolle, jolloin näille on kustannettava oma lisenssinsä fontin käsittelyä varten. Kannattaa siis harkita tarkkaan ja ottaa selvää lisenssin laajuudesta, ennen kuin ostaa fontin. Maksullisten fonttien etuna on usein fontin yksilöllisyys. Fontteja valittaessa kannattaa muistaa, että painettaville fonteille täytyy usein valita verkko ja Office-käyttöön korvaavat kirjasimet. Esimerkiksi Gotham-fontin korvikkeena voi hyvin toimia Calibri tai Arial.

Saatavilla on kuitenkin paljon ilmaisia fontteja, joiden lisenssi sallii lähes rajattoman fonttien käytön. Ainoa rajoitus yleensä on, että fonttia ei saa myydä. Muun muassa Googlella on oma fonttikirjastonsa,  jossa on alati kasvava määrä ilmaisia fontteja. Google Fonts tarjoaa myös ehdotuksia eri fonttien yhdistämiselle, jota kokemattoman suunnittelijan kannattaa rohkeasti hyödyntää.

Tekstin kirjoittaja on E-commerce specialistimme Eveliina Kotro.

#kopioniini #paino_ideallesi #comicsans #visuaalinenviestintä #fontit #fontti #typografia #graafinensuunnittelu

Lähteet:

TYPO-Pieni käytösopas typografian laatijalle, Loiri, Pekka

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjasintyyppi

http://www.phpoint.fi/ulrikaj/www/typo.htm

https://fi.wikipedia.org/wiki/Comic_Sans

 

 

Aihealue: Blogi